KirjaKevät 2022

Olin ihan intopiukkana, kun huomasin, että ensimmäiset kevään 2022 kirjakatalogit olivat ilmestyneet. Intoni hiukan laski, kun kävin kaikki katalogit läpi. Siinä, missä syksyn katalogeja selatessani löysin kymmeniä ja kymmeniä kiinnostavia kirjoja, kevään katalogeista löysin niitä vain kourallisen(tai siltä se ainakin tuntui). Aivan kuin minulta loppuisi lukeminen, jos ei joka syksy ja kevät ilmesty kymmenittäin ja kymmenittäin uusia kiinnostavia kirjoja.

Koska kaiken kaikkiaan kiinnostavia kirjoja on nyt keväällä vähemmän, päätin listata top9 mielenkiintoisinta kirjaa kevään uutuuksista lueteltuna ilmestymiskuukauden mukaan. Kirjojen kansikuvat on otettu kustantamoiden kuvapankeista.

Aurora Airaskorpi – Vapauden tavoittelijat (tammikuu / Kustantamo S&S)

En ole yksin miettiessäni vaihtoehtoja perinteiselle työlle, vakituiselle työsopimukselle 8-16 tai 9-17 työajalla. Työelämän pirstaloituminen on tosiasia, joka meinaa välillä unohtua itseltänikin, vaikka olen tehnyt jo sovinnon sen asian kanssa, että ’toistaiseksi voimassa oleva’ työsuhde ei ole mikään itsestäänselvyys enää.
Vapauden tavoittelijat on kertomus Airaskorven ensimmäisestä vuodesta itsensätyöllistäjänä ja samalla ohjekirja samaa hyppyä suunnitteleville. Kirjassa käydään läpi yhteiskunnallisia syitä itsensätyöllistämisn yleistymiselle sekä haastatellaan ihmisiä, jotka ovat valinneet itsensätyöllistämisen perinteisen työsuhteen sijaan. Kirjassa kuvataan itsensätyöllistäjän arkea realistisesti ja punnitaan erilaisten työnteon mallien hyviä ja huonoja puolia.
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin, olen miettinyt paljon mielekkään elämän osatekijöitä, ja koska työ on iso osa elämää, on vain luonnollista, että olen kiinnostunut aiheesta kirjoitetuista kirjoista. Olen varma, että tästäkin kirjasta saan jonkin oivalluksen tai ajatuksen, jota en ole aiemmin ajatellut.

Silja-Elisa Laitonen – Valinta (tammikuu / Tammi)

Valinta on Silja-Elisa Laitosen esikoisromaani Raakelista, joka uhmaa perhettään lähtemällä lotaksi jatkosotaan vuonna 1941. Kirja on ensimmäinen osa Suviranta-sarjaa, joka näyttää sodassa aktiivisen naisen ja osoittaa, miten eri lailla samalla puolella taistelleita miehiä ja naisia on kohdeltu. Miehet ovat saaneet kertoa tarinansa, nyt on Raakelin vuoro.
Ei ole salaisuus, että Suomen sotahistoria kiinnostaa minua, ja että pidän Suomen historiaan 1800-1900-luvuille sijoittuvista historiallisista romaaneista. Joten on suorastaan kivuliaan itsestään selvää, että tämä kirja herätti kiinnostukseni. Ja on myös kiva, että luvassa on kokonainen sarja. Yksittäiset kirjat ovat kivoja, mutta onhan se ihanaa, kun voi palata samaan tarinaan, joka on kuitenkin uusi, kun sarjaan ilmestyy uusia osia.

 

Jia Tolentino – Trikkipeili: Ajatuksia aikamme itsepetoksesta (helmikuu / Into)

Trikkipeili on esseekokoelma, jossa Tolentino käy läpi nykykulttuuria tulkiten sitä omaleimaisella tyylillä sijoittaen itsensä lempeän huumorin saattamana osaksi sen ilmiöitä.
En ole kovinkaan kokenut esseiden lukija, joten tämä kuulostaa sopivan pehmeältä laskulta esseiden maailmaan. En ole aiemmin oikein osannut hakeutua esseiden pariin, minulla on ollut tunne, että esseitä lukevat ”kultturellimmat” ihmiset kuin minä. En todella ole kulttuurikodin kasvatti, mutta olen päättänyt luoda itsestäni kunnon kulturtantin, joten esseet, täältä tullaan.

 

 

Anna James – Tilly ja seikkailujen kartta (helmikuu / HarperCollins Nordic)

Tilly ja seikkailujen kartta on jo kolmas osa Jamesin Tilly-sarjassa. Luin ensimmäisen Tilly-kirjan joulun välipäivinä ja toisen aivan vastikään. Ja minä rakastan niitä. Nuorempana nämä olisivat kiilanneet itsensä heittämällä lempikirjojeni top5:seen.
Tilly asuu isovanhempiensa omistaman kirjakaupan yhteydessä olevassa asunnossa ja hänellä on kyky kirjamatkailla, eli lähteä seikkailemaan kirjoihin ja niiden tarinoihin. Eli käytännössä hän tekee konkreettisesti sen, mihin lukija pystyy mielessään lukiessaan erityisen vetävää kirjaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei luonnollisestikaan puutu, mutta tarkemman kuvauksen jätän kirjoihin itseensä.
Kirjassa on hauskoja kuvituksia sekä välillä teksti elää tarinan mukana, kun rivi saattaakin alkaa valua loppua kohden tai fontti muuttuu korostaen tarinaa.

 

Ann-Christin Antell – Puuvillatehtaan perijä (helmikuu / Gummerus)

Puuvillatehtaan perijä on jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Puuvillatehtaan varjossa -romaanille. Puuvillatehtaan perijässä Jenny ja Fredrik Barkerin ottotytär Martta palaa Ruotsista Turkuun ja pääsee kansankirjastoon töihin. Puuvillatehtailija Robert alkaa tutustuttaa Marttaa seurapiireihin, mutta samaan aikaan Martan lapsuudenystävä, telakkatyöläinen Juho vetää Marttaa puoleensa karkealla charmillaan. Ja antavatko seurapiirit Martan alhaisen syntyperän unohtua?
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, pidän historiallisista romaaneista. Pidin myös Puuvillatehtaan varjossa -romaanista, se oli mukavan kepeä ja nopealukuinen. Palaan mielelläni Puuvillatehtaan maailmaan ja Turun seurapiireihin.

 

 

David O’Connell – Kivijätin kosto (helmikuu / Kumma)

Vielä kerran paluu Hämärähyssyyn! Ostin Hämärähyssyn Mysteerit -trilogian ensimmäisen osan Karkkitehtaan kummituksen syksyllä lapsuuden kotipaikkakuntani kirjakaupasta, ja ensin harkitsin antavani sen joululahjaksi. Onneksi tulin järkiini ja pidin kirjan itse, sillä Hämärähyssyn Mysteerit ovat kutkuttavan hyviä kirjoja. Olin alkuun hieman skeptinen, sillä en varsinaisesti ole järin suuri jännäreiden/dekkareiden/trillereiden ystävä ja Hämärähyssyn mysteereiden varsinainen kohderyhmä on lapset, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Joten odotan innolla trilogian päätösosan ilmestymistä helmikuussa. Kahdessa ensimmäisessä osassa loppuratkaisu on päässyt yllättämään minut, ja odotan sitä myös Kivijätin kostolta.

 

 

Reetta Hänninen – Tulisydän: Maissi Erkon kiihkeä elämä (maaliskuu / Otava)

On kaksi syytä, miksi Tulisydän kiinnostaa minua: 1) Mielenkiintoisten naisten elämät kiinnostavat minua ja 2) Kenen nimi on oikeasti Maissi? Anteeksi rahvaanomaisuuteni, mutta jos ihmisen nimi on Maissi, minä haluan lukea hänestä.
Tulisydän kertoo lehtisuvun naisvaikuttajan poikkeuksellisen ja traagisen elämäntarinan. Maissi Erkon (1872-1936) elämässä arki ja politiikka kietoutuivat erottamattomasti yhteen. Erkko taisteli elämänsä loppuun asti laillisuuden ja vapaamielisyyden puolesta sekä vaati myös Helsingin Sanomia johtavaa poikaansa pitämään kiinni aatteista, joille oli uhrannut koko elämäntyönsä.
Voi olla, että olen väärässä, mutta mielestäni Tulisydän on osa jatkumoa, jossa vahvoista ja ’erikoisista’ naisista kirjoitetaan kirjoja, joissa he ovat itse pääosassa. Historian saatossa miehistä on kirjoitettu kirjoja kirjojen jälkeen, mutta naiset ovat jääneet sivuosaan. Parin viime vuoden aikana naisia on nostettu enemmän valokeilaan(täysin ansaitusti) ja heistä on alettu kirjoittaa kirjoja.

 

Eve Hietamies – Numeroruuhka (huhtikuu / Otava)

Kuuntelin viime vuonna alkuvuodesta Hietamiehen kolme edellistä Antti ja Paavo Pasasen seikkailuista kertovaa kirjaa ja ihastuin kyseiseen kaksikkoon ikihyviksi. Harmittelin jopa, ettei kirjoja ollut kuin kolme. Mutta nyt Tiinaa hemmotellaan, kun Pasasten tarinaan julkaistaan neljäs kirja. Pieni googlailu onneksi myös vahvisti, että Numeroruuhkan äänikirjan lukee kolmen ensimmäisen kirjan tapaan Antti Virmavirta. Kuuntelin Pasasten seikkailut vuosi sitten äänikirjoina, ja olen huono muuttamaan asioita kesken kaiken, joten aion kuunnella myös tämän uuden osan äänikirjana.
Numeroruuhkassa Paavo on jo neljäsluokkalainen ja Antti hukkuu wilmaviesteihin, joita ilman Paavon koulutaival ei ilmeisesti voisi hoitua. Pormestarin itsenäisyyspäivänjuhlat nelosluokkaisille aiheuttavat Pasasille jos jonkinmoista stressiä, minkä lisäksi Antin työpaikalla lehtitalossa leijuu YT-neuvotteluiden uhka.

 

Susanna Alakoski – Lontoon tyttö (huhtikuu / WSOY)

Lontoon tyttö on jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Pumpulienkelille, jota kuvattiin ”naisten Täällä Pohjantähden Alla:ksi”, mikä herätti mielenkiintoni, koska Linna on yksi lempikirjailijoistani. En oikein tiedä, mitä mieltä olen Pumpulienkelistä, kirjoitustyylissä oli jotain, joka silitti minua vastakarvaan, mutta en silti voinut jättää kirjaa kesken. Ei sillä, olen äärimmäisen huono jättämään aloittamaani kirjaa kesken. Mutta jokin tarinassa veti minua puoleensa niin, että minun oli saatava tietää, miten kirja päättyy.
Lontoon tytössä eletään viisikymmenlukua ja Hildan esikoistyttö Greta on lähtenyt Vaasasta Tukholmaan paremman elämän toivossa ja elämä vie hänet entistä kauemmaksi Lontooseen. Vaasassa Hilda työskentelee edelleen puuvillatehtaalla, alalla, jota uhkaavat sekä automatisaatio että ulkomainen kilpailu.

 

Mitä kirjoja sinä odotat ilmestyväksi keväällä?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *