Kategoria: Lukeminen

KirjaKevät 2022

Julkaistu tekijä Tiina

Olin ihan intopiukkana, kun huomasin, että ensimmäiset kevään 2022 kirjakatalogit olivat ilmestyneet. Intoni hiukan laski, kun kävin kaikki katalogit läpi. Siinä, missä syksyn katalogeja selatessani löysin kymmeniä ja kymmeniä kiinnostavia kirjoja, kevään katalogeista löysin niitä vain kourallisen(tai siltä se ainakin tuntui). Aivan kuin minulta loppuisi lukeminen, jos ei joka syksy ja kevät ilmesty kymmenittäin ja kymmenittäin uusia kiinnostavia kirjoja.

Koska kaiken kaikkiaan kiinnostavia kirjoja on nyt keväällä vähemmän, päätin listata top9 mielenkiintoisinta kirjaa kevään uutuuksista lueteltuna ilmestymiskuukauden mukaan. Kirjojen kansikuvat on otettu kustantamoiden kuvapankeista.

Aurora Airaskorpi – Vapauden tavoittelijat (tammikuu / Kustantamo S&S)

En ole yksin miettiessäni vaihtoehtoja perinteiselle työlle, vakituiselle työsopimukselle 8-16 tai 9-17 työajalla. Työelämän pirstaloituminen on tosiasia, joka meinaa välillä unohtua itseltänikin, vaikka olen tehnyt jo sovinnon sen asian kanssa, että ’toistaiseksi voimassa oleva’ työsuhde ei ole mikään itsestäänselvyys enää.
Vapauden tavoittelijat on kertomus Airaskorven ensimmäisestä vuodesta itsensätyöllistäjänä ja samalla ohjekirja samaa hyppyä suunnitteleville. Kirjassa käydään läpi yhteiskunnallisia syitä itsensätyöllistämisn yleistymiselle sekä haastatellaan ihmisiä, jotka ovat valinneet itsensätyöllistämisen perinteisen työsuhteen sijaan. Kirjassa kuvataan itsensätyöllistäjän arkea realistisesti ja punnitaan erilaisten työnteon mallien hyviä ja huonoja puolia.
Kuten olen aikaisemmin kirjoittanutkin, olen miettinyt paljon mielekkään elämän osatekijöitä, ja koska työ on iso osa elämää, on vain luonnollista, että olen kiinnostunut aiheesta kirjoitetuista kirjoista. Olen varma, että tästäkin kirjasta saan jonkin oivalluksen tai ajatuksen, jota en ole aiemmin ajatellut.

Silja-Elisa Laitonen – Valinta (tammikuu / Tammi)

Valinta on Silja-Elisa Laitosen esikoisromaani Raakelista, joka uhmaa perhettään lähtemällä lotaksi jatkosotaan vuonna 1941. Kirja on ensimmäinen osa Suviranta-sarjaa, joka näyttää sodassa aktiivisen naisen ja osoittaa, miten eri lailla samalla puolella taistelleita miehiä ja naisia on kohdeltu. Miehet ovat saaneet kertoa tarinansa, nyt on Raakelin vuoro.
Ei ole salaisuus, että Suomen sotahistoria kiinnostaa minua, ja että pidän Suomen historiaan 1800-1900-luvuille sijoittuvista historiallisista romaaneista. Joten on suorastaan kivuliaan itsestään selvää, että tämä kirja herätti kiinnostukseni. Ja on myös kiva, että luvassa on kokonainen sarja. Yksittäiset kirjat ovat kivoja, mutta onhan se ihanaa, kun voi palata samaan tarinaan, joka on kuitenkin uusi, kun sarjaan ilmestyy uusia osia.

 

Jia Tolentino – Trikkipeili: Ajatuksia aikamme itsepetoksesta (helmikuu / Into)

Trikkipeili on esseekokoelma, jossa Tolentino käy läpi nykykulttuuria tulkiten sitä omaleimaisella tyylillä sijoittaen itsensä lempeän huumorin saattamana osaksi sen ilmiöitä.
En ole kovinkaan kokenut esseiden lukija, joten tämä kuulostaa sopivan pehmeältä laskulta esseiden maailmaan. En ole aiemmin oikein osannut hakeutua esseiden pariin, minulla on ollut tunne, että esseitä lukevat ”kultturellimmat” ihmiset kuin minä. En todella ole kulttuurikodin kasvatti, mutta olen päättänyt luoda itsestäni kunnon kulturtantin, joten esseet, täältä tullaan.

 

 

Anna James – Tilly ja seikkailujen kartta (helmikuu / HarperCollins Nordic)

Tilly ja seikkailujen kartta on jo kolmas osa Jamesin Tilly-sarjassa. Luin ensimmäisen Tilly-kirjan joulun välipäivinä ja toisen aivan vastikään. Ja minä rakastan niitä. Nuorempana nämä olisivat kiilanneet itsensä heittämällä lempikirjojeni top5:seen.
Tilly asuu isovanhempiensa omistaman kirjakaupan yhteydessä olevassa asunnossa ja hänellä on kyky kirjamatkailla, eli lähteä seikkailemaan kirjoihin ja niiden tarinoihin. Eli käytännössä hän tekee konkreettisesti sen, mihin lukija pystyy mielessään lukiessaan erityisen vetävää kirjaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei luonnollisestikaan puutu, mutta tarkemman kuvauksen jätän kirjoihin itseensä.
Kirjassa on hauskoja kuvituksia sekä välillä teksti elää tarinan mukana, kun rivi saattaakin alkaa valua loppua kohden tai fontti muuttuu korostaen tarinaa.

 

Ann-Christin Antell – Puuvillatehtaan perijä (helmikuu / Gummerus)

Puuvillatehtaan perijä on jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Puuvillatehtaan varjossa -romaanille. Puuvillatehtaan perijässä Jenny ja Fredrik Barkerin ottotytär Martta palaa Ruotsista Turkuun ja pääsee kansankirjastoon töihin. Puuvillatehtailija Robert alkaa tutustuttaa Marttaa seurapiireihin, mutta samaan aikaan Martan lapsuudenystävä, telakkatyöläinen Juho vetää Marttaa puoleensa karkealla charmillaan. Ja antavatko seurapiirit Martan alhaisen syntyperän unohtua?
Kuten jo aikaisemmin kerroinkin, pidän historiallisista romaaneista. Pidin myös Puuvillatehtaan varjossa -romaanista, se oli mukavan kepeä ja nopealukuinen. Palaan mielelläni Puuvillatehtaan maailmaan ja Turun seurapiireihin.

 

 

David O’Connell – Kivijätin kosto (helmikuu / Kumma)

Vielä kerran paluu Hämärähyssyyn! Ostin Hämärähyssyn Mysteerit -trilogian ensimmäisen osan Karkkitehtaan kummituksen syksyllä lapsuuden kotipaikkakuntani kirjakaupasta, ja ensin harkitsin antavani sen joululahjaksi. Onneksi tulin järkiini ja pidin kirjan itse, sillä Hämärähyssyn Mysteerit ovat kutkuttavan hyviä kirjoja. Olin alkuun hieman skeptinen, sillä en varsinaisesti ole järin suuri jännäreiden/dekkareiden/trillereiden ystävä ja Hämärähyssyn mysteereiden varsinainen kohderyhmä on lapset, mutta yllätyin erittäin positiivisesti. Joten odotan innolla trilogian päätösosan ilmestymistä helmikuussa. Kahdessa ensimmäisessä osassa loppuratkaisu on päässyt yllättämään minut, ja odotan sitä myös Kivijätin kostolta.

 

 

Reetta Hänninen – Tulisydän: Maissi Erkon kiihkeä elämä (maaliskuu / Otava)

On kaksi syytä, miksi Tulisydän kiinnostaa minua: 1) Mielenkiintoisten naisten elämät kiinnostavat minua ja 2) Kenen nimi on oikeasti Maissi? Anteeksi rahvaanomaisuuteni, mutta jos ihmisen nimi on Maissi, minä haluan lukea hänestä.
Tulisydän kertoo lehtisuvun naisvaikuttajan poikkeuksellisen ja traagisen elämäntarinan. Maissi Erkon (1872-1936) elämässä arki ja politiikka kietoutuivat erottamattomasti yhteen. Erkko taisteli elämänsä loppuun asti laillisuuden ja vapaamielisyyden puolesta sekä vaati myös Helsingin Sanomia johtavaa poikaansa pitämään kiinni aatteista, joille oli uhrannut koko elämäntyönsä.
Voi olla, että olen väärässä, mutta mielestäni Tulisydän on osa jatkumoa, jossa vahvoista ja ’erikoisista’ naisista kirjoitetaan kirjoja, joissa he ovat itse pääosassa. Historian saatossa miehistä on kirjoitettu kirjoja kirjojen jälkeen, mutta naiset ovat jääneet sivuosaan. Parin viime vuoden aikana naisia on nostettu enemmän valokeilaan(täysin ansaitusti) ja heistä on alettu kirjoittaa kirjoja.

 

Eve Hietamies – Numeroruuhka (huhtikuu / Otava)

Kuuntelin viime vuonna alkuvuodesta Hietamiehen kolme edellistä Antti ja Paavo Pasasen seikkailuista kertovaa kirjaa ja ihastuin kyseiseen kaksikkoon ikihyviksi. Harmittelin jopa, ettei kirjoja ollut kuin kolme. Mutta nyt Tiinaa hemmotellaan, kun Pasasten tarinaan julkaistaan neljäs kirja. Pieni googlailu onneksi myös vahvisti, että Numeroruuhkan äänikirjan lukee kolmen ensimmäisen kirjan tapaan Antti Virmavirta. Kuuntelin Pasasten seikkailut vuosi sitten äänikirjoina, ja olen huono muuttamaan asioita kesken kaiken, joten aion kuunnella myös tämän uuden osan äänikirjana.
Numeroruuhkassa Paavo on jo neljäsluokkalainen ja Antti hukkuu wilmaviesteihin, joita ilman Paavon koulutaival ei ilmeisesti voisi hoitua. Pormestarin itsenäisyyspäivänjuhlat nelosluokkaisille aiheuttavat Pasasille jos jonkinmoista stressiä, minkä lisäksi Antin työpaikalla lehtitalossa leijuu YT-neuvotteluiden uhka.

 

Susanna Alakoski – Lontoon tyttö (huhtikuu / WSOY)

Lontoon tyttö on jatko-osa vuosi sitten ilmestyneelle Pumpulienkelille, jota kuvattiin ”naisten Täällä Pohjantähden Alla:ksi”, mikä herätti mielenkiintoni, koska Linna on yksi lempikirjailijoistani. En oikein tiedä, mitä mieltä olen Pumpulienkelistä, kirjoitustyylissä oli jotain, joka silitti minua vastakarvaan, mutta en silti voinut jättää kirjaa kesken. Ei sillä, olen äärimmäisen huono jättämään aloittamaani kirjaa kesken. Mutta jokin tarinassa veti minua puoleensa niin, että minun oli saatava tietää, miten kirja päättyy.
Lontoon tytössä eletään viisikymmenlukua ja Hildan esikoistyttö Greta on lähtenyt Vaasasta Tukholmaan paremman elämän toivossa ja elämä vie hänet entistä kauemmaksi Lontooseen. Vaasassa Hilda työskentelee edelleen puuvillatehtaalla, alalla, jota uhkaavat sekä automatisaatio että ulkomainen kilpailu.

 

Mitä kirjoja sinä odotat ilmestyväksi keväällä?

Kirjasyksy 2021

Julkaistu tekijä Tiina

Kun kustantajat alkoivat keväällä julkaista kesän ja syksyn katalogejaan ehdin jo ensin harmitella, ettei tänä vuonna löydy kuin muutama kiinnostava kirja. Sitten tajusin, että olen unohtanut monta kustantamoa, jotka eivät olleet vielä katalogiaan julkaisseet. Loppujen lopuksi se ”harmittavan vähän kiinnostavia kirjoja” päätyi tarkoittamaan 50 kiinnostavaa kirjaa… Että silleen. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?

Ajattelin listata elo-, syys- ja lokakuulta kultakin viisi itseäni kiinnostavaa kirjauutuutta, jos joku muukin löytäisi niistä itselleen luettavaa. Välihuomautuksena todettakoon, että pidin todella Siltalan katalogista, koska siinä oli pienet katkelmat/lukunäytteet kirjoista.

*Kirjojen kansikuvat ovat peräisin kustantamojen kuva/mediapankeista

Aloitetaan elokuusta:

Antti Tuisku – Menesty! (WSOY)

Ei ole salaisuus, että Pidän Antti Tuiskusta, ja self help -kirjoista. En tiedä, meneekö Menesty! varsinaisesti virallisesti self help -kategoriaan, mutta koska tapanani on käyttää tuota termiä varsin laveasti, laitan sen kyseiseen kategoriaan. Odotan mielenkiinnolla pääseväni lukemaan Tuiskun ajatuksia menestyksestä, sen saavuttamisesta ja itsetuntemuksen roolista siinä.

 

 

 

Julia Thuren – Kaikki kuluttamisesta (Gummerus)

Pidin Thurénin ensimmäisestä kirjasta Kaikki rahasta, ja luen hänen blogiaan sekä seuraan hänen instagram-tiliään. Pidän Thurénin tavasta puhua rahasta ja taloudesta, se on sopiva sekoitus rakenteita ja politiikkaa sekä yksilön näkökulmaa. Ainakin keväisten päivitystensä perusteella Thurén on itse varsin täynnä tätä kirjaansa ja sen kirjoitusprosessia ja välillä vakuuttunut, että se on häntä itseään lainaten ”täyttä paskea”.
En kuitenkaan usko tähän, vaan uskon, että sisältö on timanttista. Tykkään pohtia asioita paljon monesta eri näkökulmasta, historiaa, rakenteita ym. ja uskon että tämä kirja osuu siihen mieltymykseeni kuin nyrkki silmään.

 

J.M. Baarie – Peter Pan (Art House)

Minulla on viha-rakkaussuhde klassikoihin, kuten varmasti monella muullakin. Monet klassikot ovat ansainneet paikkansa ja joistakin mietin, että miten niitä on koskaan edes julkaistu. Toisaalta täytyy muistaa, että kirjat ovat aikansa lapsia, maailma näyttää nyt kovin erilaiselta kuin 100 tai 200 vuotta sitten.
Ainut kosketukseni Peter Paniin tähän mennessä on ollut Disneyn piirretty, joten odotan mielenkiinnolla, miten kirja eroaa piirretystä. Ja onhan tuo kirjan kansi aivan huikean hieno.

 

 

 

 

Antti Halme – Rokkikukkopilli (Atena)

Atenan katalogin mukaan Rokkikukkopilli on ”pakottamattoman hauska romaani miesten välisestä ystävyydestä, kateudesta ja unelmista, jotka toteutuvat toisin kuin luulee”. Vaikka esittelytekstissä puhutaan miesten välisestä ystävyydestä, uskon, että ystävyys on niin universaalia, että kirjan aiheisiin pystyy jokainen samaistumaan. Itse ainakin tunnistin itseni ja ystävyyssuhteitani kuvauksesta.

 

Susan Schwake, Charlotte Farmer – Nauti taiteesta joka päivä! (into)

Joo, virallisesti tämä on lasten kirja, mutta mitäs siitä. Alkuvuodesta, ollessani koronaevakossa lapsuudenkodissani, osallistuin paikallisen kansalaisopiston järjestämälle kahden viikonlopun mittaiselle piirustuskurssille. Innostuin piirtämisestä kurssilla ja huomasin, että sehän on ihan opittavissa oleva taito. Joten nyt olen kiinnostunut kaikista aihetta käsittelevistä kirjoista, vaikka ne olisivatkin lastenkirjoja.

 

 

 

Syyskuu:

Jakob Lind – Isoisän pistooli (Otava/Nemo)

Rakastan sukutarinoita ja nähtyäni Tytöt 1918-musikaalin Tampereen Työväenteatterissa syksyllä 2018, olen ollut suunnattoman kiinnostunut sisällissodasta. Isoisän pistooli kertoo miehestä, joka löytää isoäitinsä jäämistöstä pistoolin, johon on kaiverrettu 1918. Mies alkaa tutkia isoisäänsä ja menneisyys paljastuu pala kerrallaan. En malta odottaa, että saan tämän kirjan käsiini.

 

 

 

 

Helena Ruuska – Mary Gallen-Kallela: Olisit villiä villimpi (WSOY)

Olen muutaman viimeisen vuoden aikana kehittänyt mielenkiinnon Suomen kultakauden taiteeseen, ja sen ajan miestaiteilijoista on kirjoitettu satoja kirjoja, naistaiteilijoista vähemmän ja miestaitelijoiden kumppaneista, jotka tukivat ja mahdollistivat taiteen tekemisen, ei juuri ollenkaan. Tai ehkä en ole vain osannut etsiä oikeista paikoista. Ja täytyy tunnustaa, etten ihan hirveästi ole etsinytkään. Mutta nyt odotan suurella mielenkiinnolla, että pääsen tutustumaan Mary Gallen-Kallelaan paremmin.

 

 

Laura Friman – Tauko (Gummerus)

En enää oikein muista, miten ”löysin” Laura Frimanin, varmaankin instagramista, kun joku muu ensin sanonut Frimanin kirjoittaneen tai sanoneen jotain osuvaa. Sen jälkeen olen lukenut monen monta Frimanin kolumnia ja lehtijuttua (niiltä ei oikein voi välttyä, jos lukee esim Trendiä). Myös sen kohun synnyttäneen taide/taiteilijakolumnin.
Olen itsekin leikitellyt ajatuksella, että ihan virallisesti ja ehdottomasti olisi vuoden ostamatta uusia vaatteita. Toistaiseksi en ole toteuttanut ajatusta, mutta luen mielenkiinnolla Frimanin ajatuksia ja kokemuksia omasta lakkovuodestaan.

 

Anniina Nurmi – Rakastan ja vihaan vaatteita (S&S)

Vaate- ja muotiteollisuuden vastuullisuudesta on puhuttu niin paljon, että tuntuu, että yritysvastuusta ei puhuta missään muussa kontekstissa kuin vaateteollisuus. Mutta juteltuani työtoverin kanssa aiheesta, selvisi, että olen ilmeisesti jonkinlaisessa kuplassa asian suhteen, sillä hänen somessaan ei näy ollenkaan puhetta vaateteollisuuden vastuullisuudesta ja minusta tuntu, että oma someni on täynnä sitä.
Anniina Nurmella on laaja kokemus vaateteollisuudesta, joten hänellä on varmasti paljon sanottavaa vaateteollisuudesta ja sen vastuullisuudesta monelta eri kantilta.

 

 

 

Ina Mikkola – Valtakirjani (Into)

Tunnustan: Vaikka kaikki ja niiden äidit ovat lukeneet Mikkolan esikoisteoksen Runkkarin käsikirja, minä en ole sitä lukenut. Eli en tartu tähän kirjaan sen takia, että edellinen oli niin loistava ja nerokas(mitä se varmasti on, en epäile yhtään), vaan koska vakuutuin Mikkolan viime syksynä Ylellä luotsaamasta Tilipäivä-kokonaisuudesta.
Kirjan aiheena valta tuntuu valtavalta(heh heh), mutta jo kirjan esittelytekstissä muistutetaan, ettei valtaa ole vain rikkailla ja kuuluisilla, vaan meistä jokaisella. Kirja lupaa tarjota keinoja ravistella omaa ajattelua, kannustaa kapinaan ja pieniin sekä isoihin muutoksiin. Jään odottamaan mielenkiinnolla.

 

 

Lokakuu:

Björn Wahlroos – Barrikadeilta Pankkimaailmaan (Otava)

Björn Wahlroos on mielipiteitä jakava persoona, mutta itse olen aina pitänyt häntä mielenkiintoisena. Olenko kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä? En todellakaan. Mutta se ei tee hänestä yhtään vähempää kiinnostavaa henkilöä, ehkä jopa päinvastoin. Wahlroosin aikaisemmat kirjat ovat keskittyneet hänen ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä, mutta Barrikadeilta pankkimaailmaan kertoo enemmän miehestä itsestään. Miten Björn Wahlroosista tuli Björn Wahlroos.

 

 

Per T. Olsson – Albert Bonnier ja hänen aikansa (WSOY)

Kuten aiemmin mainitsin, rakastan sukutarinoita ja on kiinnostavaa lukea (ja saada tietää), mistä kaikki on lähtenyt, miten kuuluisista suvuista on tullut kuuluisia sukuja. Kirja-alallahan Bonnier on aivan valtava konserni nykyisin, ja itsekin olen heidän asiakkaansa, kun tililtäni lähtee kuukausittain BookBeatin kuukausimaksu.

 

 

 

Tiina Torppa – Kylmä kutsuu (Gummerus)

Teen taas tunnustuksen: olen enemmänkin syksy- ja talvi-ihminen kuin kesäihminen. Ei ole kyse siitä, ettenkö pitäisi kesästä, pidän vain syksystä ja talvesta jonkin verran enemmän. Katalogin mukaan Kylmä kutsuu tutkii ihmisen suhdetta talveen ja kylmyyteen ja kertoo, kuinka ankeana pidetystä vuodenajasta saa paljon irti. Kirjassa myös pohditaan, mitä ne ihmiset, joita kylmyys ei haittaa, tekevät toisin kuin muut.

 

 

Päivi Haanpää – Pysähdyskoe (Art House)

Pysähdyskoe kuulosti katalogin esittelytekstin perusteella mielenkiintoiselta pohdinnalta työstä, työelämästä ja niiden merkityksestä ihmisen elämässä. Ihmiset usein määrittelevät itsensä ja toisensa työn kautta, uusiin ihmisiin tutustuessa esitetään kysymys ’mitä teet työksesi’ ja jos tapaa tutun pitkästä aikaa, ensimmäisten kysymysten joukossa on ’mitä teet nykyään’.
Olen itsekin pohtinut, että kuka olen, jos en voi sanoa, että mitä teen työkseni ja kuka olen ihan vain omana itsenäni. Olen myös kiemurrellut kiusaantuneena, kun en ole voinut vastata, mitään työhön liittyvää.

 

 

Marjo-Riitta Antikainen, Erkki Tuomioja – Edelläkävijä (Tammi)

Ennen kuin luin Tammen syksyn katalogin, en muista koskaan kuulleenikaan Aino Malmbergista. Kirjan esittelytekstin perusteella hän oli edelläkävijä sekä Persoona, joka teki rohkeita ratkaisuja. Tarinat ”epäsovinnaisista” naisista, jotka ovat tehneet kuten ovat tahtoneet muiden mielipiteistä välittämättä. Malmberg oli ensimmäisiä suomalaisia naisyliopisto-opiskelijoita, yhdisti perheen ja palkkatyön, erosi ja jätti lapset isänsä kasvatettavaksi. Lisäksi hänen kansainväliset verkostonsa olivat suorataan hengästyttävän laajat. Vähemmästäkin sitä ihminen kiinnostuu.

 

 

 

Mitä kirjoja te odotatte ilmestyväksi nyt syksyllä?

 

Julia Thurén – Kaikki rahasta

Julkaistu tekijä Tiina

Minun piti lukea Julia Thurénin kirja Kaikki rahasta jo viime vuoden puolella heti sen ilmestyttyä, ihan viimeistään jouluna. No, aina elämä ei mene kuten suunnittelee ja pääsin kirjan kimppuun vasta tämän vuoden puolella. Odotus onneksi palkittiin, sillä Thurénin kirja on Loistava. Loistava, minä sanon. En oikein tiennyt mitä odottaa, sillä kirjan alaotsikko ”näin säästin kymppitonnin vuodessa” saattaa aiheuttaa erinäisiä tuntemuksia potentiaalisessa lukijassa. Niin itsessänikin, sillä kymppitonnin säästäminen vuodessa, kun verotettavat vuositulot ovat alle tuon kymppitonnin, tuntuu varsin utopistiselta.

Kirjaa lukiessani olisin halunnut lukea sen yhdeltä istumalta ahmien, mutta päädyin kuitenkin lukemaan sen hitaammin nautiskellen ja samalla kirjan herättämiä ajatuksia pohdiskellen. Oikein onnistunut strategia sekin.

Pidin kovasti kirjan jutustelevasta kirjoitustyylistä, tiedän sen aavistuksen häirinneen joitakin lukijoita, mutta itse pidin siitä kovasti. Raha-asiat ovat sellaisia, että kovin asiallisesta tekstistä tulee helposti vähän saarnaavaa ja kuivahkoa. Enkä nyt ollenkaan sano, etteikö Kaikki rahasta ole asiallista tekstiä, mutta kyllä te fiksuina ihmisinä ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Kirjan jutustelevan kirjoitustyylin vuoksi kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, kuin juttelisi asiasta ystävän kanssa ilman tunnetta siitä, että pitäisi olla parempi tai toimia fiksummin. Kunhan vain kasuaalisti juttelisi ystävän kanssa ehkä lasillisen äärellä. Ja kun olo on kuin jutustelisi ystävän kanssa, sitä on usein paljon vastaanottavaisempi kuin jos kokisi olevansa hiukan liian täydellisen(lue:syyllistävän) luennon kohteena.

Kirjassa ei anneta syvällisiä tietoja kaikesta mahdollisesta laskukaavoineen, vaan perusajatukset yksinkertaisilla esimerkeillä höystettynä. Ja juuri se on kirjan vahvuus. Kirja antaa peruskäsityksen, pistää miettimään ja herättää kiinnostuksen. Syvällisemmän ja yksityiskohtaisemman tiedon voi sitten hankkia muista kirjoita, joita niitäkin löytyy monen monta oikein oivaa.

Minun tekisi mieli suositella kirjaa jokaiselle vastaantulijalle ja ostaa tämä kaikille ystävilleni mikä-ikinä-merkkipaalu-tulee-ensimmäisenä-lahjaksi. Toisaalta hiukan pelkään, että tulisin siinä samalla vihjailleeksi että toisen rahankäytössä olisi jotain vikaa.

Kirjan tiimoilta Thurénilla on myös podcast nimeltä Melkein kaikki rahasta, jossa hän keskustelee viikoittain vaihtuvan vieraan kanssa erilaisista rahaan liittyvistä tilanteista ja ilmiöistä. Podcastin löydät mm. Yle Areenasta ja Spotifysta.  Podcastiin ei valitettavasti näillä näkymin tule toviin uusia jaksoja Thurenin jäätyä äitiyslomalle, mutta jaksoissa riittää silti kuunneltavaa useaksi toviksi.

Oletko sinä lukenut Thurénin kirjaa tai kuunnellut Melkein Kaikki Rahasta -podcastia?