Jos vuosi 2020 oli huono, niin 2021 on ollut aivan hanurista. En jää kaipaamaan, kun 2021 jää elämän taustapeiliin.
Vaikka uusi työpaikka on vuoden ehdoton kohokohta, ei se yksin riitä läheskään tasaamaan ystävän kuolemaa, katkenneita ihmissuhteita, epäonnistunutta muuttoa asuntoon, josta ei tulekaan pitkäaikaista kotia, vaikka niin luulin tai edellisen työpaikan epäkohtia, jotka vaikuttivat kaikkeen jaksamiseen henkilökohtaisessakin elämässä.
Jos vertaan vuoden tapahtumia siihen, mitä kirjoitin helmikuussa, niin yllättävän moni asia, joista tuolloin kirjoitin, on tapahtunut. Olin ihan varma, etten ole tehnyt yhtään niistä asioista, joita olin aiemmin listannut. Työ on vienyt sen verran tehokkaasti aikaa ja energiaa tänä vuonna. Joku saattaisi sanoa jotain burnoutin mahdollisuudesta, mutta en minä. Tietenkään. Denials i a river in Egypt.
Muutin uuteen asuntoon, mutta erinäisistä syistä johtuen, ei tästä asunnosta tullut minulle pitkäaikaista kotia. Metsästin ja kyttäsin tätä asuntoa reippaasti yli vuoden, toivottavasti seuraava unelma-asunto tulee vastaan nopeammin.
Aloitin säännöllisen päiväkirjan kirjoittamisen, ja myös tietoisesti lopetin sen, koska totesin, etten edes halua kirjoittaa kaikkea tänä vuonna tapahtunutta muistiin. Joidenkin asioiden on hyvä jäädä peräpeiliin ja kadota tomupilveen, kaikkea ei tarvitse muistaa eikä muistella.
Aika läheisten ja ystävien kanssa oli tänäkin vuonna kortilla, koska kulkutauti ja elämä. Parasta ystävääni en tainnut nähdä koko vuonna, mikä tarkoittaisi, etten ole nähnyt häntä puoleentoista vuoteen. Järkyttävää. Puhelinlinjat ovat sentään käyneet kuumina, yhteyttä on pidetty yllä. Yksi parhaista ystävistäni tosiaan kuoli tammikuussa, ihan uskomatonta, että kohta siitäkin tulee vuosi. En ole vielä saanut poistettua yhteystietoa puhelimesta, ja moneen kertaan olen ottanut puhelimen käteen laittaakseni viestiä. Joka kerta on hirveä isku, kun muistaa, ettei ystävä enää ole vastaanottamassa viestiä.
Mutta hätä ei ole tämän näköinen, olen myös herättänyt uudelleen henkiin vanhoja ystävyyssuhteita. Se, jos mikä on ekologista. Ottaa vanhat ystävät uudelleen käyttöön sen sijaan, että koko ajan hankkisi uusia.
En opetellut uusia tukkatempuja, pese-ja-pidä-mallilla mennään. Jotain vois olla hyvä keksiä.
Saavutin tälle vuodelle asettamani lukutavoitteen, tätä kirjoittaessani ole kirjanpitoni mukaan lukenut 56 kirjaa tänä vuonna ja pikkuisen elättelen toivetta, että saisin luvuksi 60 vielä ennen kuin vuosi vaihtuu. Yhtä kaikki, aion julistaa suorastaan murskanneeni 52 kirjan lukutavoitteeni.
Uusia taitojakin opettelin, öööh, en ainuttakaan. Se siis täytyy laittaa tämän tilinpäätöksen siirtovelkoihin (vai siirtosaamisiin? En ole kirjanpitäjä, eikä minusta sellaista tule, joten ihassama). Paitsi että, osallistuinhan minä viime tammikuussa kansalaisopiston järjestämälle parin viikonlopun piirustuskurssille. Se lasketaan uuden opettelemiseksi. Tämä kohta ei siis ollut ihan täysi floppi.
Löysin rohkeuden ottaa konkreettisia askelia kohti unelmieni toteuttamista! Pieniä, horjuvia, vauvan ensiaskeleita, mutta askeleita yhtä kaikki! Ihan vielä en ole valmis puhumaan julkisesti näistä askelista, mutta ehkäpä jo ensivuonna olen.
Tämä vuosi on koetellut minua monella rintamalla, ja jopa hiukan yllättyneenä voin todeta, ettei se kuitenkaan murtanut minua. Kyllä, moneen kertaan on tuntunut niin pahalta, että sekunti tuntuu tunneilta ja on tuntunut pahalta hyvin pitkiä aikoja, mutta kertaakaan en ole pelännyt mielenterveyteni puolesta. Olen kauan pelännyt huonoja päiviä ja huonoja hetkiä merkkeinä jostain kamalammasta. Mutta en tänä vuonna. Tänä vuonna olen antanut asioiden tuntua pahalta niin kauan kuin ne tuntuvat pahalta ja sitten antanut niiden mennä, kun ne eivät tunnu enää pahalta. Tämä oivallus pääsi yllättämään minut tänä syksynä, kun tuntui erityisen pahalta, etten pelännytkään mitään pahempaa.
Olen myös oppinut, että minä saan asettaa rajoja. Ettei ole vain minun tehtäväni joustaa, vaieta ja niellä asioita. Se on ollut yhtä aikaa sekä hiukan pelottavaa että äärimäisen vapauttavaa. Luopua kunnollisen pikkuporvarillisen elämän larppaamisesta ja tavoittelusta ja todeta, ettei se koskaan ole ollut minua varten tai erityisen tavoiteltava asia. Kauan yritin ja tunsin huonommuutta. Mutta vika ei tainnutkaan olla koskaan minussa. Aika radikaali ajatus.
Parempaa vuotta 2022 kaikille.