Avainsana: neulominen

Kummipojan 1-vuotispeitto

Täytyy nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Mokasin kummipojan 1-vuotispeiton kanssa. Synttärit olivat jo helmikuussa, mutta peitto valmistui vasta heinäkuussa. Onneksi 1-vuotiaana ei vielä muodostu pysyviä muistoja, joten Pampale ei ole pysyvästi traumatisoitunut tai loppuelämä pilalla, kun kummitäti ei saanut peittoa ajoissa valmiiksi ja hän joutui viettämään ensimmäiset synttärit ilman lahjaa kummitädiltä.

Olisi ehkä ollut mahdollista saada peitto ajoissa valmiiksi, mutta alkuvuoden burniksen myllerryksessä epätasaisuus langan laadussa eri värien välillä poltti käämit siinä määrin, että peitto oli hyljättynä kassissaan useamman kuukauden. Nyt heinäkuussa olin vihdoin leppynyt ja urakoin peiton loppuun, eikä siinä sitten enää montaa päivää mennytkään. Oli oikeastaan vallan mukavaa neulottavaa.

Peitto on neulottu Novitan 7 Veljestä -langasta 3,25mm puikoilla. 7 Veljestä on mielestäni oikein oivaa peittolankaa, mutta hiukan minua harmittaa epätasaisuus langan laadussa eri värien välillä. Tässäkin peitossa yksi väri oli selkeästi ohuempaa, pehmeämpää ja löperömpää kuin muut värit, ja sen huomasi heti, kun lankaa otti kerältä sekä neuloessa ero oli hyvin selvä.

Jännästi kuvassa ei näy kahden ensimmäisen vihreän kontrasti ollenkaan, ja viimeinen raita ei heijastele vihreää ollenkaan niin hyvin kuin luonnossa. Ensimmäinen ja viimeinen raita ovat siis samaa sinivihreää, mutta sinisen kanssa se asettuu kuvassa paljon paremmin kuin vihreän, vaikka niin se tekee luonnossakin vaikkakaan ei noin selkeästi.

Peitto on kooltaan noin 120×80 cm ja se painaa 605 grammaa. Ihan mukavan kokoinen taaperolle siis. Uskallan luvata, että kunhan Pampale oppii lekottelun jalon taidon, tämän peiton alla on hyvä makoilla ja ottaa tupluureja.

 

Koronteenipeitto

Ai mitäkö tein koronteenin aikana? Virkkasin peiton.

Aloitin peiton pian sen jälkeen, kun Covid-19 rysähti kunnolla päälle ja poikkeusolot olivat alkaneet. Mielen myllertäessä ja täyttyessä ahdistuksesta, huolesta ja epätietoisuudesta kaipasin jotain tuttua, turvallista ja yksinkertaista tekemistä käsille.

Minulla oli kyllä suuret suunnitelmat, kuinka tekisin sitä, tätä ja tuota, kaikki megalomaaniset projektit, jotka olivat kummitelleet mielen perukoilla jo pitkään. Todellisuudessa en saanut tehtyä yhtään mitään, paitsi tuijotettua ahdistuneena telkkaria ja tyhjennettyä digiboksia sinne kertyneistä ohjelmista. Toisaalta lepo tuli myös tarpeeseen, olin alkuvuodesta aivan poikki, suoraan sanottuna palanut aivan loppuun.

Peiton virkkaamisen monotonisuus oli täydellistä lepoa mielelle antaen sille mahdollisuuden palautumiseen sukanneulomisenkin ollessa liian monimutkaista ja vaativaa.

Peitto on virkattu Novitan 7 Veljestä -langasta, kaivauduin varastoihini keskellä yötä heitellen kasaan kaikki vähänkään yhteensopivan väriset kerät. Sen jälkeen meinasi iskeä kriisi, kun en löytänyt ainoaa sopivan kokoista virkkuukoukkuani (sittemmin olen viisastuneena ostanut kaksi lisää). Joskus kahden jälkeen yöllä löysin koukun mitä epätodennäköisimmästä paikasta: penaalista, jossa säilytän virkkuukoukkujani.

Peitto on kooltaan noin 200×145 cm, ja se painaa 2906 grammaa. Se on siis mukavan painava, jolloin sen alla on kiva köllötellä. Pidän painavista peitoista, ja talvisin nukunkin valtavan peittokasan alla.

Peitossa on kaikkiaan 19 eri väriä, eniten peruskeltaista, jota minulla oli kolme kerää. Muita värejä olikin sitten kerä tai kaksi. Jos en vallan erehdy, niin mitkään värit eivät ole kahta kertaa vierekkäin, minkä toteuttaminen ei varsinaisesti ollut vaikeaa. Aivan peiton lopussa taisin vaihtaa parin värin paikkaa, ettei mikään väripari toistuisi, kun en halunnut ottaa peittoon uutta väriä enkä aloittaa enää uutta kerää.
Vanhimmat peiton langoista ovat jo yli vuosikymmenen takaa ja kerien välillä oli kyllä valtavasti laatueroja. Joidenkin kerien lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin muiden ja joissain lanka oli niin pehmeää ja löperöä, että ryhdikkäästä virkkuusta saattoi vain unelmoida.

Olen jotenkin syvästi mieltynyt tällaisiin isoihin aivottomiin projekteihin, joissa saa vain virkata tai neuloa menemään, eikä tarvitse miettiä ja laskea, että koska tapahtuu ja mitä. Tällaisissa projekteissa saa vain antaa käsien tehdä juttuaan ja mielen virrata vapaasti. Monet ongelmat ovat ratkenneet ja uudet ideat syntyneet tällaisten projektien äärellä. Seuraavat ovat jo suunniteltuina, ei tarvitse kuin luoda silmukat ja antaa mennä.