Kun kustantajat alkoivat keväällä julkaista kesän ja syksyn katalogejaan ehdin jo ensin harmitella, ettei tänä vuonna löydy kuin muutama kiinnostava kirja. Sitten tajusin, että olen unohtanut monta kustantamoa, jotka eivät olleet vielä katalogiaan julkaisseet. Loppujen lopuksi se ”harmittavan vähän kiinnostavia kirjoja” päätyi tarkoittamaan 50 kiinnostavaa kirjaa… Että silleen. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?
Ajattelin listata elo-, syys- ja lokakuulta kultakin viisi itseäni kiinnostavaa kirjauutuutta, jos joku muukin löytäisi niistä itselleen luettavaa. Välihuomautuksena todettakoon, että pidin todella Siltalan katalogista, koska siinä oli pienet katkelmat/lukunäytteet kirjoista.
*Kirjojen kansikuvat ovat peräisin kustantamojen kuva/mediapankeista
Aloitetaan elokuusta:
Antti Tuisku – Menesty! (WSOY)
Ei ole salaisuus, että Pidän Antti Tuiskusta, ja self help -kirjoista. En tiedä, meneekö Menesty! varsinaisesti virallisesti self help -kategoriaan, mutta koska tapanani on käyttää tuota termiä varsin laveasti, laitan sen kyseiseen kategoriaan. Odotan mielenkiinnolla pääseväni lukemaan Tuiskun ajatuksia menestyksestä, sen saavuttamisesta ja itsetuntemuksen roolista siinä.
Julia Thuren – Kaikki kuluttamisesta (Gummerus)
Pidin Thurénin ensimmäisestä kirjasta Kaikki rahasta, ja luen hänen blogiaan sekä seuraan hänen instagram-tiliään. Pidän Thurénin tavasta puhua rahasta ja taloudesta, se on sopiva sekoitus rakenteita ja politiikkaa sekä yksilön näkökulmaa. Ainakin keväisten päivitystensä perusteella Thurén on itse varsin täynnä tätä kirjaansa ja sen kirjoitusprosessia ja välillä vakuuttunut, että se on häntä itseään lainaten ”täyttä paskea”.
En kuitenkaan usko tähän, vaan uskon, että sisältö on timanttista. Tykkään pohtia asioita paljon monesta eri näkökulmasta, historiaa, rakenteita ym. ja uskon että tämä kirja osuu siihen mieltymykseeni kuin nyrkki silmään.
J.M. Baarie – Peter Pan (Art House)
Minulla on viha-rakkaussuhde klassikoihin, kuten varmasti monella muullakin. Monet klassikot ovat ansainneet paikkansa ja joistakin mietin, että miten niitä on koskaan edes julkaistu. Toisaalta täytyy muistaa, että kirjat ovat aikansa lapsia, maailma näyttää nyt kovin erilaiselta kuin 100 tai 200 vuotta sitten.
Ainut kosketukseni Peter Paniin tähän mennessä on ollut Disneyn piirretty, joten odotan mielenkiinnolla, miten kirja eroaa piirretystä. Ja onhan tuo kirjan kansi aivan huikean hieno.
Antti Halme – Rokkikukkopilli (Atena)
Atenan katalogin mukaan Rokkikukkopilli on ”pakottamattoman hauska romaani miesten välisestä ystävyydestä, kateudesta ja unelmista, jotka toteutuvat toisin kuin luulee”. Vaikka esittelytekstissä puhutaan miesten välisestä ystävyydestä, uskon, että ystävyys on niin universaalia, että kirjan aiheisiin pystyy jokainen samaistumaan. Itse ainakin tunnistin itseni ja ystävyyssuhteitani kuvauksesta.
Susan Schwake, Charlotte Farmer – Nauti taiteesta joka päivä! (into)
Joo, virallisesti tämä on lasten kirja, mutta mitäs siitä. Alkuvuodesta, ollessani koronaevakossa lapsuudenkodissani, osallistuin paikallisen kansalaisopiston järjestämälle kahden viikonlopun mittaiselle piirustuskurssille. Innostuin piirtämisestä kurssilla ja huomasin, että sehän on ihan opittavissa oleva taito. Joten nyt olen kiinnostunut kaikista aihetta käsittelevistä kirjoista, vaikka ne olisivatkin lastenkirjoja.
Syyskuu:
Jakob Lind – Isoisän pistooli (Otava/Nemo)
Rakastan sukutarinoita ja nähtyäni Tytöt 1918-musikaalin Tampereen Työväenteatterissa syksyllä 2018, olen ollut suunnattoman kiinnostunut sisällissodasta. Isoisän pistooli kertoo miehestä, joka löytää isoäitinsä jäämistöstä pistoolin, johon on kaiverrettu 1918. Mies alkaa tutkia isoisäänsä ja menneisyys paljastuu pala kerrallaan. En malta odottaa, että saan tämän kirjan käsiini.
Helena Ruuska – Mary Gallen-Kallela: Olisit villiä villimpi (WSOY)
Olen muutaman viimeisen vuoden aikana kehittänyt mielenkiinnon Suomen kultakauden taiteeseen, ja sen ajan miestaiteilijoista on kirjoitettu satoja kirjoja, naistaiteilijoista vähemmän ja miestaitelijoiden kumppaneista, jotka tukivat ja mahdollistivat taiteen tekemisen, ei juuri ollenkaan. Tai ehkä en ole vain osannut etsiä oikeista paikoista. Ja täytyy tunnustaa, etten ihan hirveästi ole etsinytkään. Mutta nyt odotan suurella mielenkiinnolla, että pääsen tutustumaan Mary Gallen-Kallelaan paremmin.
Laura Friman – Tauko (Gummerus)
En enää oikein muista, miten ”löysin” Laura Frimanin, varmaankin instagramista, kun joku muu ensin sanonut Frimanin kirjoittaneen tai sanoneen jotain osuvaa. Sen jälkeen olen lukenut monen monta Frimanin kolumnia ja lehtijuttua (niiltä ei oikein voi välttyä, jos lukee esim Trendiä). Myös sen kohun synnyttäneen taide/taiteilijakolumnin.
Olen itsekin leikitellyt ajatuksella, että ihan virallisesti ja ehdottomasti olisi vuoden ostamatta uusia vaatteita. Toistaiseksi en ole toteuttanut ajatusta, mutta luen mielenkiinnolla Frimanin ajatuksia ja kokemuksia omasta lakkovuodestaan.
Anniina Nurmi – Rakastan ja vihaan vaatteita (S&S)
Vaate- ja muotiteollisuuden vastuullisuudesta on puhuttu niin paljon, että tuntuu, että yritysvastuusta ei puhuta missään muussa kontekstissa kuin vaateteollisuus. Mutta juteltuani työtoverin kanssa aiheesta, selvisi, että olen ilmeisesti jonkinlaisessa kuplassa asian suhteen, sillä hänen somessaan ei näy ollenkaan puhetta vaateteollisuuden vastuullisuudesta ja minusta tuntu, että oma someni on täynnä sitä.
Anniina Nurmella on laaja kokemus vaateteollisuudesta, joten hänellä on varmasti paljon sanottavaa vaateteollisuudesta ja sen vastuullisuudesta monelta eri kantilta.
Ina Mikkola – Valtakirjani (Into)
Tunnustan: Vaikka kaikki ja niiden äidit ovat lukeneet Mikkolan esikoisteoksen Runkkarin käsikirja, minä en ole sitä lukenut. Eli en tartu tähän kirjaan sen takia, että edellinen oli niin loistava ja nerokas(mitä se varmasti on, en epäile yhtään), vaan koska vakuutuin Mikkolan viime syksynä Ylellä luotsaamasta Tilipäivä-kokonaisuudesta.
Kirjan aiheena valta tuntuu valtavalta(heh heh), mutta jo kirjan esittelytekstissä muistutetaan, ettei valtaa ole vain rikkailla ja kuuluisilla, vaan meistä jokaisella. Kirja lupaa tarjota keinoja ravistella omaa ajattelua, kannustaa kapinaan ja pieniin sekä isoihin muutoksiin. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Lokakuu:
Björn Wahlroos – Barrikadeilta Pankkimaailmaan (Otava)
Björn Wahlroos on mielipiteitä jakava persoona, mutta itse olen aina pitänyt häntä mielenkiintoisena. Olenko kaikesta hänen kanssaan samaa mieltä? En todellakaan. Mutta se ei tee hänestä yhtään vähempää kiinnostavaa henkilöä, ehkä jopa päinvastoin. Wahlroosin aikaisemmat kirjat ovat keskittyneet hänen ajatuksiinsa ja mielipiteisiinsä, mutta Barrikadeilta pankkimaailmaan kertoo enemmän miehestä itsestään. Miten Björn Wahlroosista tuli Björn Wahlroos.
Per T. Olsson – Albert Bonnier ja hänen aikansa (WSOY)
Kuten aiemmin mainitsin, rakastan sukutarinoita ja on kiinnostavaa lukea (ja saada tietää), mistä kaikki on lähtenyt, miten kuuluisista suvuista on tullut kuuluisia sukuja. Kirja-alallahan Bonnier on aivan valtava konserni nykyisin, ja itsekin olen heidän asiakkaansa, kun tililtäni lähtee kuukausittain BookBeatin kuukausimaksu.
Tiina Torppa – Kylmä kutsuu (Gummerus)
Teen taas tunnustuksen: olen enemmänkin syksy- ja talvi-ihminen kuin kesäihminen. Ei ole kyse siitä, ettenkö pitäisi kesästä, pidän vain syksystä ja talvesta jonkin verran enemmän. Katalogin mukaan Kylmä kutsuu tutkii ihmisen suhdetta talveen ja kylmyyteen ja kertoo, kuinka ankeana pidetystä vuodenajasta saa paljon irti. Kirjassa myös pohditaan, mitä ne ihmiset, joita kylmyys ei haittaa, tekevät toisin kuin muut.
Päivi Haanpää – Pysähdyskoe (Art House)
Pysähdyskoe kuulosti katalogin esittelytekstin perusteella mielenkiintoiselta pohdinnalta työstä, työelämästä ja niiden merkityksestä ihmisen elämässä. Ihmiset usein määrittelevät itsensä ja toisensa työn kautta, uusiin ihmisiin tutustuessa esitetään kysymys ’mitä teet työksesi’ ja jos tapaa tutun pitkästä aikaa, ensimmäisten kysymysten joukossa on ’mitä teet nykyään’.
Olen itsekin pohtinut, että kuka olen, jos en voi sanoa, että mitä teen työkseni ja kuka olen ihan vain omana itsenäni. Olen myös kiemurrellut kiusaantuneena, kun en ole voinut vastata, mitään työhön liittyvää.
Marjo-Riitta Antikainen, Erkki Tuomioja – Edelläkävijä (Tammi)
Ennen kuin luin Tammen syksyn katalogin, en muista koskaan kuulleenikaan Aino Malmbergista. Kirjan esittelytekstin perusteella hän oli edelläkävijä sekä Persoona, joka teki rohkeita ratkaisuja. Tarinat ”epäsovinnaisista” naisista, jotka ovat tehneet kuten ovat tahtoneet muiden mielipiteistä välittämättä. Malmberg oli ensimmäisiä suomalaisia naisyliopisto-opiskelijoita, yhdisti perheen ja palkkatyön, erosi ja jätti lapset isänsä kasvatettavaksi. Lisäksi hänen kansainväliset verkostonsa olivat suorataan hengästyttävän laajat. Vähemmästäkin sitä ihminen kiinnostuu.
Mitä kirjoja te odotatte ilmestyväksi nyt syksyllä?